Päivitetty viimeksi: heinäkuu 2026 · Kirjoittanut Dermfixin valohoitotiimi
Lyhyt vastaus: Käytyään läpi 68 in vitro- ja eläintutkimusta tutkijat totesivat, että LED-valolla on haavojen paranemiseen samat keskeiset biologiset vaikutukset kuin laservalolla – vähemmän tulehdusta, enemmän fibroblastiaktiivisuutta, enemmän kollageenia ja parempi verisuonten muodostus. Ominaisuus, joka tekee laserista laserin (koherenssi), ei näytä olevan se, mikä saa matalatehoisen valohoidon toimimaan. Aallonpituus ja annos ovat paljon tärkeämpiä kuin se, onko valonlähde laser vai LED.
Katsaus
Brasilialaisten Universidade Federal de Minas Geraisin ja Pontifícia Universidade Católica de Minas Geraisin tutkijaryhmä – Maria Emília de Abreu Chaves, Angélica Rodrigues de Araújo, André Costa Cruz Piancastelli ja Marcos Pinotti – halusi ratkaista matalatehoisen valohoidon pitkäaikaisen kiistan: onko todella merkitystä sillä, käytetäänkö laseria vai LEDiä? Katsaus julkaistiin Anais Brasileiros de Dermatologia -lehdessä vuonna 2014.
Ryhmä haki Medline-, PubMed-, Science Direct- ja SciELO-tietokannoista vuosina 1992–2012 julkaistuja tutkimuksia käyttäen hakusanayhdistelmiä, kuten ”low level laser therapy”, ”LED”, ”phototherapy”, ”wound healing”, ”fibroblast”, ”collagen” ja ”angiogenesis”. Lopulta analysoitiin 68 tutkimusta: 48 pelkästään laservalosta, 14 pelkästään LED-valosta ja 6, joissa näitä verrattiin suoraan samoissa haavoissa.
Mitä molemmat valonlähteet todella tekevät
Lasertutkimuksissa aallonpituudet vaihtelivat 532:sta 1064nm:iin, ja yleisimmin käytetty kaista oli 632,8–830nm; annokset olivat enimmäkseen 1–5 J/cm². LED-tutkimuksissa käytettiin samankaltaista 456–880nm:n aluetta, useimmiten noin 627–670nm, ja yleisin annos oli 4 J/cm².
Vaikka valonlähteet olivat erilaiset, molemmat tuottivat samat biologiset vaikutukset: vähemmän tulehdussoluja haava-alueella, enemmän fibroblastien lisääntymistä, enemmän kollageenisynteesiä sekä lisääntynyttä angiogeneesiä ja granulaatiokudoksen muodostusta – haavan korjautumisen keskeiset rakennuspalikat. Kuudessa tutkimuksessa, joissa laseria ja LEDiä verrattiin suoraan samoissa haavamalleissa, ei havaittu merkittävää eroa.
Miksi koherenssilla ei lopulta ole merkitystä
Laservalon määrittävä fysikaalinen ominaisuus on koherenssi – sen fotoneilla on sama taajuus, suunta ja vaihe. Jotkut tutkijat ovat väittäneet, että tämä antaa lasereille edun, johon epäkoherentti LED-valo ei yllä. Tämä katsaus kiistää ajatuksen suoraan: koherenssi häviää lähes välittömästi, kun valo vuorovaikuttaa biologisen kudoksen kanssa, ja tarkasteltu näyttö osoittaa, ettei solujen vaste valoon riipu siitä, oliko valo alun perin koherenttia. Käytännössä samaa aallonpituutta oleva laser ja LED käyttäytyvät solutasolla samankaltaisesti, kun valo osuu ihoon.
Millä on todella merkitystä: aallonpituus ja annos
Jos koherenssi ei ole ratkaiseva tekijä, mikä sitten on? Katsaus osoittaa selvästi kahteen tekijään: aallonpituuteen ja annokseen.
Aallonpituuden osalta suurin osa tehokkaista tutkimuksista – 59 tarkastellusta 68:sta – käytti valoa, joka sijoittui kirjoittajien ”optiseksi terapeuttiseksi ikkunaksi” kutsumalle alueelle, eli suunnilleen punaisesta lähi-infrapunaan, jossa hemoglobiini ja melaniini absorboivat vähiten ja valo tunkeutuu kudokseen tehokkaimmin. Pienempi joukko tutkimuksia käytti sinistä tai vihreää valoa ja havaitsi niilläkin vaikutuksia, mutta punainen ja lähi-infrapuna ovat edelleen vallitseva ja parhaiten perusteltu valinta haavasovelluksissa.
Annoksen osalta katsaus viittaa Arndt–Schultzin käyrään – samaan kaksivaiheiseen annos-vasteperiaatteeseen, joka näkyy muuallakin tässä kirjallisuudessa: hyvin pienet annokset vaikuttavat vähän, vaikutus kasvaa huippuunsa noin 1–5 J/cm²:n alueella, ja liian suuret annokset (useissa tutkimuksissa 10–16 J/cm²) jopa estivät biologista vastetta sen sijaan, että olisivat voimistaneet sitä. Toisin sanoen oikea annos on tärkeämpi kuin laite, joka sen antaa.
Ehdotettu mekanismi
Katsaus esittelee kaksivaiheisen mallin (joka on peräisin tutkija Tiina Karulta) siitä, miten tämä toimii solutasolla. Ensin ”primaarireaktio”: mitokondrioiden sytokromi c -oksidaasi absorboi valon, mikä muuttaa sen redox-tilaa ja nopeuttaa elektroninsiirtoa hengitysketjussa – sekuntien tai minuuttien kuluessa. Tätä seuraavat ”sekundaarireaktiot”, jotka etenevät tuntien tai päivien kuluessa: alkuperäinen signaali vahvistuu ja välittyy koko soluun ja vaikuttaa lopulta kalsiumpitoisuuksiin, aineenvaihduntaan, DNA- ja RNA-synteesiin sekä fibroblastien lisääntymiseen – niihin jatkovaikutuksiin, jotka saavat aikaan näkyvän haavan paranemisen.
Usein kysytyt kysymykset
Onko LED siis yhtä hyvä kuin laser haavojen paranemisessa?
Tämän 68 tutkimuksen katsauksen perusteella kyllä – biologiset vaikutukset olivat johdonmukaisesti samankaltaisia, eikä kuudessa suorassa vertailussa havaittu merkitsevää eroa.
Miksi lasereita alun perin pidettiin parempina?
Lähinnä koherenssin takia – teorian, jonka mukaan laservalon yhtenäinen vaihe antaa sille terapeuttisen edun. Katsauksen mukaan oletus ei pidä paikkaansa, kun valo todella vuorovaikuttaa kudoksen kanssa.
Mikä on tärkeämpää kuin valonlähde?
Aallonpituus (punainen–lähi-infrapuna toimi parhaiten) ja annos (vaikutus on suurimmillaan noin 1–5 J/cm²:ssa, ja suuremmat annokset kääntyvät haitallisiksi).
Tarkoittaako tämä, että mikä tahansa aallonpituus tai annos toimii yhtä hyvin?
Ei – katsaus toteaa nimenomaisesti, että vaikutukset riippuvat vahvasti molempien tekijöiden oikeasta valinnasta, minkä vuoksi kirjoittajat peräänkuuluttavat yhtenäisempiä kliinisiä protokollia.
Lähde: Chaves, M.E.A., Araújo, A.R., Piancastelli, A.C.C. & Pinotti, M. ”Effects of low-power light therapy on wound healing: LASER x LED.” Anais Brasileiros de Dermatologia, 89(4), 616–623 (2014). DOI: 10.1590/abd1806-4841.20142519.
Vastuuvapauslauseke: tämä artikkeli tiivistää julkaistua tutkimusta yleiseksi tiedoksi. Se ei ole lääketieteellistä neuvontaa, eikä se kuvaa minkään Dermfix-tuotteen käyttötarkoitusta.