Päivitetty viimeksi: heinäkuu 2026 · Kirjoittanut Dermfixin valohoitotiimi
Lyhyesti: Ihmisen endoteelisoluilla (soluilla, jotka verhoavat verisuonia ja ohjaavat haavan paranemista) tehdyssä kontrolloidussa laboratoriotutkimuksessa sekä punainen että vihreä LED-valo lisäsivät merkittävästi solujen jakautumista ja liikkumista, kun taas sininen valo ei – ja solutasolla se näytti jopa vaikuttavan näitä prosesseja vastaan. Jos tavoitteena on haavan paraneminen ja verenkierron tukeminen, punaisten ja vihreiden aallonpituuksien taustalla on tällä hetkellä vahvempi näyttö.
Tutkimus
Wienin Ludwig Boltzmann -instituutin kokeellisen ja kliinisen traumatologian ryhmä, jota johtivat Sabrina Rohringer ja Peter Dungel, vertasi suoraan, miten eri LED-aallonpituudet vaikuttavat ihmisen napalaskimon endoteelisoluihin (HUVEC) – verisuonten muodostumisen (angiogeneesin) tutkimisen vakiintuneeseen laboratoriomalliin. Ryhmä testasi pulssitettua LED-valoa kolmella aallonpituudella: 475 nm (sininen), 516 nm (vihreä) ja 635 nm (punainen) verrattuna käsittelemättömiin kontrollisoluihin. Koko tutkimus julkaistiin Scientific Reports -lehdessä (Nature) vuonna 2017.
Endoteelisolut ovat tässä tärkeitä, koska ne verhoavat verisuonten sisäseinämiä ja vastaavat suoraan uusien hiussuoniverkostojen muodostumisesta kudosvaurion alueella – prosessista, joka on keskeinen haavojen paranemisessa.
Mitä punainen ja vihreä valo tekivät
72 tunnin kuluttua sekä punainen että vihreä valo lisäsivät endoteelisolujen määrää merkittävästi käsittelemättömiin kontrolleihin verrattuna – solumäärät olivat punaisen ja vihreän ryhmissä noin 144–146 % suurempia. Sininen valo sen sijaan tuotti vain vähäisen lisäyksen, joka ei ollut tilastollisesti merkitsevä.
Sama kuvio toistui useissa eri testeissä. Tavanomaisessa ”naarmuhaava”-testissä – jossa solukerrokseen tehdään aukko ja seurataan, kuinka nopeasti se sulkeutuu – vihreä valo tuotti nopeimman, tilastollisesti merkitsevän sulkeutumisen. 3D-mallissa, joka jäljittelee solujen liikkumista kudoksen läpi, sekä punainen että vihreä valo lisäsivät merkittävästi ulospäin liikkuvien solujen määrää, kun taas sinisellä valolla ei ollut mitään vaikutusta.
Tutkijat tarkastelivat myös varhaista verisuonten muodostumista 3D-yhteisviljelymallissa, jossa yhdistettiin endoteelisoluja ja kantasoluja. Sekä punainen että vihreä valo suurensivat jakautuvien solujen peittämää alaa ja saivat aikaan näkyvää solujen venymistä – merkki siitä, että solut muodostavat aktiivisesti uusia yhteyksiä toisiinsa.
Mitä sininen valo teki
Sininen valo erottui päinvastaisesta syystä. Se vähensi solujen aineenvaihdunta-aktiivisuutta merkittävästi kontrolliin verrattuna, oli ainoa aallonpituus, joka aiheutti reaktiivisten happiyhdisteiden (ROS) merkittävän lisääntymisen – mikä liiallisina määrinä voi vahingoittaa soluja – eikä parantanut solujen liikkumista tai jakautumista yhdessäkään in vitro -kokeessa.
Kirjoittajat nostavat kuitenkin esiin tärkeän vivahteen: saman laboratorion muissa tutkimuksissa on havaittu, että sininen valo voi olla tehokas elävillä eläinmalleilla, erityisesti vapauttamalla typpioksidia mitokondrioiden proteiineista tavalla, joka tukee paranemista. Johtopäätös ei siis ole, ettei sininen valo koskaan toimisi – vaan että tässä suorassa solutason vertailussa punainen ja vihreä olivat johdonmukaisesti sitä parempia.
Miksi monen aallonpituuden paneeleissa on sitten silti sinistä?
Se on aiheellinen kysymys tällaisen tutkimuksen kohdalla – myös omien laitteidemme osalta, sillä Dermfix RLF -sarjan seitsemän valittavan aallonpituuden joukossa on 480 nm. Kolme asiaa kannattaa erottaa toisistaan.
Ensinnäkin kyseessä oli endoteelisoluilla tehty in vitro -tutkimus, jossa kutakin aallonpituutta testattiin erikseen verisuoniin liittyvän lopputuloksen kannalta. Se ei ole monen aallonpituuden paneelin testi, eikä siinä mitata niitä käyttötarkoituksia, joihin sinistä valoa ihonhoidossa yleensä valitaan.
Toiseksi sama tutkimusryhmä on erikseen osoittanut sinisen valon tuottavan hyötyjä elävillä eläimillä toisen mekanismin – typpioksidin vapautumisen – kautta, jota petrimaljassa ei voida toistaa. Kirjoittajat huomauttavat tästä itse.
Kolmanneksi, ja käytännöllisimmin: paneelissa, jonka aallonpituudet voi valita, sininen on yksi vaihtoehto muiden joukossa eikä koko hoito. Jos tavoitteesi on verenkierto, haavan paraneminen tai kudosten korjaus, tämä tutkimus on hyvä peruste valita sinisen sijaan punaiset ja lähi-infrapuna-aallonpituudet – ja juuri tätä aallonpituuksien itsenäinen säätö tarkoittaa.
Julkaisemme tällaista tutkimusta silloinkin, kun se monimutkaistaa markkinointiviestiä, sillä aallonpituus, jonka voi sammuttaa, on hyödyllinen vain, jos tiedät, milloin se kannattaa kytkeä päälle.
Miksi vihreä valo on kiinnostava löydös
Punaisen valon hyödyt kudosten korjautumiselle on dokumentoitu hyvin LLLT-kirjallisuudessa. Tästä tutkimuksesta tekee huomionarvoisen se, että vihreä valo pärjäsi yhtä hyvin – ja joissakin mittauksissa (2D-liikkuminen) hieman paremmin. Mekanismia ei ole vielä täysin selvitetty; kirjoittajat huomauttavat, että punaisen valon katsotaan yleensä vaikuttavan mitokondrioiden hengitysketjun sytokromi c -oksidaasin kautta, mutta vihreän valon vaikutusreitti ”on vielä selvitettävä tarkemmin”. Proteiinitasolla tutkimuksessa havaittiin, että sekä punaisella että vihreällä valolla stimulointi nosti hepatosyyttien kasvutekijän (HGF), angiogeneesiä edistävän signaalin, pitoisuuksia, vaikka vaikutuksen kohteena olleet proteiinit erosivat jonkin verran aallonpituuden mukaan.
Mitä tämä tarkoittaa käytännössä
Aallonpituuksien yhdistelmä: Ihon korjautumiseen, verenkiertoon ja kudosten uudistumiseen keskittyvissä käyttötarkoituksissa tämä tutkimus antaa suoraa solutason tukea punavalolaitteille ja viittaa siihen, että vihreä valo saattaisi ansaita enemmän huomiota kuin se nykyään saa useimmissa kuluttajapaneeleissa, joissa sitä on harvoin.
Ei korvaa in vivo -näyttöä: Kirjoittajat korostavat huolellisesti, että kyseessä on in vitro -tutkimus (soluviljelmä) – todellinen haavan paraneminen elävässä elimistössä sisältää happigradientteja, iskemiaa ja entsyymiaktiivisuutta, joita petrimaljassa ei voida toistaa, mikä todennäköisesti selittää, miksi sininen valo käyttäytyy eläinkokeissa eri tavoin kuin tässä.
Usein kysytyt kysymykset
Tarkoittaako tämä, että sininen valo on hyödytöntä?
Ei välttämättä. Tässä tutkimuksessa se todettiin solutasolla tehottomaksi ja lievästi haitalliseksi, mutta sama tutkimusryhmä on osoittanut, että sininen valo voi edistää haavan paranemista elävillä eläinmalleilla, todennäköisesti eri mekanismin (typpioksidin vapautumisen) kautta kuin punainen tai vihreä valo.
Onko vihreä valo parempi kuin punainen?
Kokonaisuutena ne pärjäsivät samankaltaisesti, ja vihreä oli hieman punaista edellä nimenomaan 2D-liikkumisen nopeudessa. Tutkimus pitää niitä yhtä tehokkaina sen sijaan, että se julistaisi selvän voittajan.
Mitä aallonpituuksia todella testattiin?
475 nm (sininen), 516 nm (vihreä) ja 635 nm (punainen), kaikki pulssitettuna LED-valona, jonka huippusäteilyteho oli 80 mW/cm² ja päivittäinen annos 24 J/cm².
Koskeeko tämä tutkimus nimenomaan ihoa vai kaikkia kudoksia?
Siinä käytettiin nimenomaan endoteelisoluja – verisuonia muodostavia soluja – eikä suoraan ihosoluja. Koska uusien verisuonten muodostuminen on useimpien haavan paranemis- ja kudosten uudistumisprosessien perusta, tulokset ovat merkityksellisiä ihon paranemisen kannalta, mutta niitä ei testattu itse ihosoluilla.
Lähde: Rohringer, S., Holnthoner, W., Chaudary, S., Slezak, P., Priglinger, E., Strassl, M., Pill, K., Mühleder, S., Redl, H. & Dungel, P. “The impact of wavelengths of LED light-therapy on endothelial cells.” Scientific Reports 7, 10700 (2017). DOI: 10.1038/s41598-017-11061-y. Julkaistu Creative Commons Attribution 4.0 International -lisenssillä.
Vastuuvapauslauseke: Tämä artikkeli tiivistää julkaistua tutkimusta yleistä tiedottamista varten. Se ei ole lääketieteellinen neuvo eikä kuvaa minkään Dermfix-tuotteen käyttötarkoitusta.